Kesäkuun alussa työpaikkamme Saaristomeren kansallispuiston luontokeskus Sinisimpukka täytti 20-vuotta ja V sai tilauksen valmistaa juhlallisuuksiin alkoholitonta kuohujuomaa kuusenkerkistä. Aikaisemmin olemme ainoastaan kuivattaneet kuusenkerkkiä ja käyttäneet niitä teessä, joten tämä oli hauska uusi kokeilu. Juoman rinnalla V innostui myös valmistamaan kuusenkerkkäsiirappia RAAKANA, eli ilman keittämistä!
Kuusenkerkät ovat siis kuusen vuosikasvuja, jotka kasvavat oksien päihin. Kerkät tulee kerätä talteen touko-kesäkuun taitteessa kun versot ovat vielä kirkkaan vaaleanvihreitä ja pehmeitä. Kuusenkerkkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan, sillä niiden kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kuusenkerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, antioksidantteja sekä A- ja C vitamiineja. Itse olen juonut kuusenkerkkäteetä talvisin flunssaa hoitaakseni. Siirapin sanotaan olevan myös hyvä yskänlääke ja sitä on perinteisesti käytetty jopa keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Ennen vanhaan kuusenkerkkiä on pureskeltu myös purukumin tavoin hampaiden ja suun hyvinvoinniksi. Loppukeväästä kuusenkerkät ovatkin ihanan makeita maistella ihan sellaisenaan metsässä liikkuessa. (lähde: www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuusenkerkat-ovat-parhaimmillaan/)
Kuusenkerkkäjuoma:
4 l vettä
2 l kuusenkerkkiä
0,5 kg sokeria
25 g sitruunahappoa
Huuhtele kerkät viileässä vedessä. Aseta kerkät isoon astiaan ja kaada kiehuva vesi kerkkien päälle. Lisää sitruunahappo ja anna jäähtyä seuraavaan päivään. Siivilöi juoma. Lisää sokeri ja kiehauta. Kun juoma on jäähtynyt, pullota ja siirrä jääkaappiin. Juoman pitäisi säilyä kylmässä ainakin kaksi viikkoa, mutta me joimme sitä vielä pitkään, kolmen ja neljänkin viikon päästä. Kukin toimii taas omalla vastuullaan!
Tällä ohjeella saat aika voimakkaan makuista juomaa, jota me itse laimensimme aina tarjoiltaessa hieman vielä vedellä. Juhliin juomaa laimennettiin kivennäisvedellä ja näin saatiin aikaan iloisesti kupliva juoma. Voi että se on hyvää! Oikeaa keijujen juhlajuomaa, joka maistuu juuri alkukesältä!
Marttojen sivuilla (josta reseptikin löytyi) neuvotaan myös pakastamaan juomaa talveksi vaikka jääpaloina. Meillä on tällä hetkellä käytössä vain rikkinäinen pakastelokero, joten tänä vuonna juoma sai olla vain alkukesän herkku, mikä teki siitä vieläkin erityisemmän!
Kuusenkerkkäsiirappi, ilman keittämistä:
Lado lasiastiaan vuorotellen kerros kuusenkerkkiä ja kerros sokeria, kuusenkerkkiä, sokeria, kuusenkerkkiä, sokeria... kunnes astia on täynnä. Me käytimme ruskeaa luomu ruokosokeria. Aseta astia ikkunalle auringonpaisteeseen. Ihme alkaa vähitelle tapahtua- siirappia alkaa muodostua purkin pohjalle! Kääntele purkkia silloin tällöin, jotta sokeri sulaa joka puolelta. Me kaadoimme valmista siirappia aina ison astian pohjalta pieneen purkkiin sitä mukaa kun sitä kertyi ja annoimme ison astian oleilla ikkunalaudalla useamman päivän, kunnes näytti ettei siirappia tulisi enää enempää. Siirapista tuli tällä menetelmällä aika juoksevaa. Olettaisin, että keittämällä siitä saa paksumpaa. Mutta tällä tavoin kuusenkerkkien upeat vitamiinit säilyvät paremmin kun niitä ei kiehauteta.
Lisäys! Ilman keittämistä valmistettu siirappi pitää säilyttää jääkaapissa! Opimme tämän kantapään kautta :(
Lopuksi tietysti kuivatimme vielä osan kerkistä talven tee-tarpeiksi. Viime kesänä saimme tuon kuvan hienon "kuivurin". Kun V oli ääneen pohdiskellut talonmiehen kuullen, että aikoo rakentaa yrttien kuivatusta varten telineen, joka sopii puulieden päälle, oli talonmies tuumannut, että eikös juuri tuommoinen härpäke löydy vintistä. Ei sitä kukaan tarvitse, viekää pois vaan! Ja kas! Joku aikaisempi luonnonantimien keräilijä olikin jo rakentanut juuri talon puuliesien päälle sopivan kuivaustelineen! Meillä se on käytössä paljon. Siihen mahtuu aika hyvä määrä yrttejä kahteen kerrokseen. Yrttejä kuivatessa pitää muistaa ettei laita telinettä liian lämpimälle liedelle. Mieto noin 30C asteen lämpö riittää, jopa huoneenlämpö riittää kuivattamaan ohuimmat lehdet.
Vielä sellainen lisäys, että kuusenkerkkiä kuten muitakin luonnonyrttejä ja villivihanneksia kerätessä on hyvä katsoa ettei kerää yhtä puuta tai yhtä esiintymää tyhjäksi, vaan sen sijaan korjaa satoa tasaisesti sieltä täältä. Vielä METLA:n mielipide kuusenkerkkien keruun vaikutuksesta puun kasvuun: www.metla.fi/tiedotteet/2005/2005-10-13-koivunmahla.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti