Yksin astun olemattomaan tilaan. Määrittelen itseäni uudelleen. Kenen heimoon nyt kuulun? Mihin muutenkaan kuulun? Paljon kaikenlaista on ilmassa. Mihin tarttua? Mihin jättää tarttumatta? Mikä on tärkeintä?
Konkreettista on lista tehtävistä asioista. Suoritettavia tehtäviä. Sovittuja asioita, välttämättömiä askareita, velvollisuuksia. Askare askareelta elämä kulkee eteenpäin, mutta aina on edessä uusia askareita. Viime viikkoina olen sietänyt heikosti hajallaan olevia lankoja. Haaveilen luovasta joutilaisuudesta. Siitä haaveilen aina. Luulen, että tämä on tämän blogin aihe.