Talvipesän tiivistys, osa 1

Viimeisen viikon aikana olen päässyt käymään pitkästä aikaa kotona saarella. Viime viikonloppu oli ensimmäinen vapaa viikonloppuni sitten elokuun alun kesäloman ja nyt olen tullut tänne töihin muutamaksi päiväksi vetämään lapsille syyslomaohjelmaa luontokeskukseen. Pitkän reissuelon jälkeen tuntuu uskomattomalta nukkua omassa sängyssä ja kulkea kotikylän katuja. Täälläkö tosiaan saan asua? Sielu ei oikein pysy perässä.

Hyvä tapa asettautua vuoden rytmiin ja paikoilleen, on oman kotipesän rakennus talven tuulia ja pakkasia vastaan. Kotimme koostuu kahdesta huoneesta, tuvasta ja eteisestä, joka toimii makuuhuoneenamme. Tulipesä eli puuliesi, löytyy ainoastaan tuvasta. Jotta voisimme pakkasten tullen mitenkään nukkua eteishuoneessa edes irtosähköpattereiden avulla, täytyy meidän ryhtyä rehellisiin tiivistystoimenpiteisiin. Nimittäin, kun V viime viikonloppuna repi muutaman laudan makuuhuoneen kaikkein vetoisimmasta kohdasta irti, oli näkymä tämä:

Sisäseinän lautojen takana häämötti suoraan ulkolaudoitus, välissä pelkää ilmaa! Asumme ruukkikylän vanhassa työläistalossa, joka on kasattu kokoon niistä materiaaleista, joita vuonna 1900 on ollut tarjolla. Makuuhuoneemme tyynypään kohdalla hirret ovat tasan loppuneet kesken. Alakerran saman puolen ulkoseinässä kuulema on koko matkalta hirsiä ja samoin oman asuntomme tuvan puolella (meren puoli) on kolmelta sisäseinältä otettu kauniit hirret esiin, eli sellaiset sieltä todistettavasti löytyy. Suojaisammalla puolen taloa on kuitenkin hirsiä nähtävästi siis osin korvattu pahvista ja laudanpätkistä rakennetuin kekseliäin viritelmin.

Välistä löytyi myös ikivanhan näköistä Huvudstadsbladetia. Harmi ettei vuosilukua näkynyt missään kohtaa. Lehti näkyy perustetun vuonna 1864, joten teoriassa olisi kai mahdollista että tuolla välissä olisi rakennusvuoden 1900 numeroita. Jännä, että täällä maallakin on työläiskodissa luettu Höblää. Ehkä ei ole ollut oikein muita paikallisempia lehtiä. Tämän seudun tärkeä, Åbo underrättelsen, on kyllä Wikipedian mukaan Suomen vanhin yhä vielä ilmestyvä lehti, perustettu 1824. Erikoista. Kutkuttavaa ajatella kuinka täällä on aikanaan asuttu! Kylän kiehtovasta historiasta kerron joskus myöhemmin vielä tarkemmin.

Jokatapauksessa tässä asunnossa on jo vuosikymmenet selvitty talvien yli, joten emmeköhän mekin tule selviämään, kunhan vähän tilkitsemme isoimpia koloja. Tällä hetkellä olemme koko talon ainoat ympärivuotiset asukit. Muille tämä on vapaa-ajan asunto. Viime vuonna alakerran asunnossa kyllä asui eräs nainen yksinään talven yli ja hän kuvaili kokemustaan suurimmaksi elämykseksi sitten synnytyksen!

Näin lokakuun puolessa välissä talossa alkaa jopa viikonloppuisin olla aika hiljaista. Yhdessä asunnossa maalaa nuori taiteilija tauluaan valmiiksi lähestyvää näyttelyä varten. Hänen lisäkseen lokakuista viikonloppua on tultu viettämään vain yhteen tupaan. Kesäkautena suosikkihetkeni oli sunnuntai-ilta, kun muut joutuivat lähtemään kaupunkiin ja me saimme jäädä. Sillä tämäpäs on meidän koti!

Syksylle löytyi vähän vahingossa soundtrack. Varmaankin Millalta bongattu, en ihan muista.