tiistai 2. huhtikuuta 2013

Meri, puuhella ja lautalattia

Siinä unelmaa kerrakseen. Ja kun on unelmoinut aikansa, uskaltaa vihdoin tehdä jotain hullua ja alkaa rakentaa kotipesää itselleen täysin uuteen kylään meren rannalle, kauaksi tutuista kulmista ja ihmisistä.


Tulimme pieneen kylään meren rannalle oikeastaan sattumalta viime kesänä. V sai parempia kesätöitä saaristosta ja minä...no tätähän olin aina halunnut! Edellinen vuosi oli ollut raskaampi kuin ikinä olisin kohdalleni osannut ennustaa ja kevään tullen katsoin maailmaa uusin silmin. Nyt olisi tärkeää vain tehdä niitä asioita, jotka saivat minut takaisin elävien kirjoihin. Onnellisena otin vastaan työn korkeakoulutettuna tarjoilijana kauniin vanhan keltaisen huvilan hotelli-ravintolassa kylän vierasvenesataman vieressä. Työmatkani oli 500m pitkä ja yhtäkkiä kaikki tarvitsemani oli siinä ihan lähellä, kilometrin säteellä kotoa. Pieni koti, työ, tori, kaksi kauppaa, pesula, pala kasvimaata, metsä, meri... Pyhä yksinkertaisuus; pyykit kuivuivat tuomen tuoksussa kahden valtavan männyn välissä ja minä tunsin olevani elossa.


Nauroimme ja ihmettelimme miten nopeasti tuo pieni jotenkin erikoinen kylä alkoi tuntua kodilta. Elokuussa kun palasimme kahden viikon kesälomaretkeltämme illan viimeisellä bussilla saareen ja näimme vihdoin usvan tuttujen peltojen yllä, toistelimme hämillämme toisillemme kuin sanoja maistellen: "ihana palata kotiin".


Syksyn tullen palasimme kuitenkin kaupunkiin opiskelujen ääreen, mutta pimeiden kuukausien aikana kypsyi jo oikeastaan kesällä tehty päätös: vielä me palaisimme. Keväällä sitten riemuitsimme; V sai tilaisuuden työskennellä edellisen kesän kesätyöpaikassaan nyt maaliskuulta lokakuun loppuun, osa-aikaisesti mutta kuitenkin. Myös minulle löytyi mielekäs ja opettavainen työ tulevaksi kesäksi. Päätimme yrittää pärjätä pienessä kylässä meren rannalla ainakin nyt yhden talven yli. Vähäisillä menoilla ei meidän tarvitse tehdä niin paljon töitäkään, mutta vielä jää nähtäväksi miten syksyn ja talven tullen saamme toimeentulomme järjestettyä.



(Kuvat viime toukokuulta)

2 kommenttia:

  1. Olen niin onnellinen, te olette löytäneet sen, tuo on teidän paikka, mitä sitä muuta miettimään! <3 Olette niin rakkaita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mira ensimmäisestä kommentista! <3
    Olen myös onnellinen teidän asettautumisesta omaan unelmien kotoon. Pian pian!

    VastaaPoista