torstai 28. marraskuuta 2013

Talvipesän tiivistys, osa 2


Teille kaikille, jotka vesi kielellä jäitte odottamaan talvipesän tiivistystoimiemme loppuunsaattamista, en tietenkään voi tuottaa pettymystä. Viime jaksossa jäimme jännittävään tilanteeseen kun eteisen, joka myös makuuhuoneen virkaa meillä toimittaa, seinään ilmestyi reikä!



Huojennukseksenne voin ilmoittaa, että jo lähes kaksi viikkoa olemme nukkuneet entistäkin lämpimämmin. V nimittäin tarttui toimeen ja tilkitsi ensiksi nauravat laudanvälit paperinauhalla sekä kiinnitti sopivan palan mainiota tuulelta suojaavaa tervapaperia ulkolaudoituksen sisäpuolelle. Sitten seurasi meidän kahden perheelle niin tyypillistä virittelyä.


Koska meillä oli vain yhden viikonlopun ajan auto lainassa V:n ystävälliseltä siskolta ja mieheltään, oli meillä tuolloin ainut tilaisuus ostaa ja kuljettaa kotiin eristystarpeita. Paikallisessa rautakaupassa ei tietenkään juuri tuolloin ollut saatavilla vanhaan taloon sopivaa selluvillaa levynä, ainoastaan puruna, joka oikeastaan pitäisi puhaltaa rakenteiden väliin. No, valtavaan säkilliseen paperipurua oli meidän tyytyminen. Mutta onneksi mieheni on neuvokas! Hän viritti toisen palan tervapaperia sisäseinän puolelle ja täytti kahden paperin väliin jääneen tilan purulla! Tuleville polville hän jätti lautojen taakse historiallisen palan paikallislehden tämän kesän kesäliitettä, johon kynäili varoitustekstin paperin takaa ryöpsähtävästä sellupuru-yllätyksestä.


Kun laudat oli saatu takaisin paikoilleen, ryhtyi V perehtymään pinkopahveihin. Hän lainasi kirjastosta kirjoja ja tonki internetin läpikotaisin. Vaikka tämä on vuokrakoti, halusimme ehdottomasti ettei meistä ainakaan jää tähän asuntoon mitään epämääräisiä talon henkeen sopimattomia muovisia tai muita hengittämättömiä pinnotteita. Vuokraisäntämme tuntuu onneksi myös kannattavan rakennuksen ajanmukaista entisöintiä. Hän lahjoittikin meille rullan pinkopahvia.

Pinkopahvi on ihmeellinen. Yksinkertaistaen se kastellaan, kiinnitetään kosteana seinään ylä- ja alareunastaan nupinaulojen avulla ja annetaan kuivua, jolloin se kiristyy aivan seinänmukaiseksi tasaiseksi pinnaksi. Ennen vanhaan asuntojen seinät päällystettiin aina pinkopahvilla, jonka saattoi sitten edelleen joko maalata tai tapetoida. Yleisesti vanhojen talojen tiivistämisestä tässä projektissa opimme, että kaikenlainen pahvi- ja paperipohjainen materiaali toimii hyvin eristeenä huokoisuutensa vuoksi. Itse olisin myös ehdottanut lumppuja lautojen väliin, mutta ne kuulema houkuttelevat ötököitä.


Pinkopahvien kiinnitys on periaattessa aivan yksinkertainen projekti, mutta kun neliöitä puuhasteluun oli käytössä noin viisi, muuttui yli 2,5m pitkien pinkopahvipalojen käsittely astetta hankalammaksi. Tähän urakkaan osallistuin minäkin. Mittailimme ja leikkasimme ensin mattoveitsellä sopivat palaset kasaan lattialle. Lisäksi piti pinkopahvista leikata nupinauhoja, jotka tulisivat tukemaan kosteaan pahviin naputeltavien nupinaulojen rivistöä, jottei pahvi kuivuessaan repeydy. Kulmiin piti myös leikata omat suikaleet ja saumakohdissa, joissa kaksi pahvia menisi päällekäin, piti toisen pahvin reunaa ohentaa hiomalla. Kun kaikki palat oli kasassa, kasteltiin itse seinään menevät pahvit heittelemällä vettä maalisudilla pitkin poikin. Hauskaa!



Annoimme kasan kostua muovien välissä yön yli ja seuraavana päivänä alkoi naputtelu. V naputteli ylärivit ja minä alarivit. Siksi kuvissa päässäni on turvaväline eli kypärä! Saumakohdissa pahvit liisteröitiin kiinni. Hieno tuli! Nyt osaamme tämän homman.



Sillä aikaa kun itse palasin kaupunkiin vielä pariksi viikoksi töihin, oli V polkenut viereiseen kylään rautakauppaan, hakenut maalia ja maalannut seinät. Kun palasin kotiin, oli listatkin kiinnitetty takaisin ja sänky tuotu tuvasta omalle paikalleen. Antaa marrastuulien puhaltaa!



Lisäksi tiivistimme ovet ja ikkunat normaalilla tiivistysnauhalla (hyvä, kunhan jättää aivan pikkuriikkisen tilaa ilmalle kulkea). Ikkunoiden väliin poimin palleroporonjäkälää kerämään ylimääräistä kosteutta. Lattian- ja katonrajoihin olemme tunkeneet samaa selluvillapurua. Lattia onkin asunnon suurin ongelma, sillä alapuolellamme ei asuta talvella ja lattia on siksi hyvin kylmä koko ajan. Lattiaremonttiin emme sentään kuitenkaan ryhdy, joten yritämme peittää lattialaudat mahdollisimman hyvin matoilla. Toistaiseksi tilanne vaikuttaa hyvältä. Talven pakkasia odotellessa...



4 kommenttia:

  1. Olettepa taitavia! Pakko päästä pian käymään, kivalta näyttää!

    VastaaPoista
  2. Oispa taallakin tiivista. No onneksi ei ole kylma. Hei koska jutellaan? Ikava ja kiinnostaa viimeisimmat kaanteet?

    VastaaPoista
  3. Ens viikko koko viikko vapaaaa! Eli koska vaan! Vaikka heti maanantaina?

    VastaaPoista